Tilastotietoa

Istumatyö tappaa, vaikka himoliikkuisit vapaalla

Lähes 80 prosenttia suomalaisen päivästä kuluu istuen, seisten tai maaten. Yli seitsemän tunnin yhtäjaksoinen istuminen on merkittävä terveysriski: edes rankka liikunta työpäivän päätteeksi ei poista siitä aiheutuvia haittoja. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kansalliset suositukset istumisen vähentämiseksi.

Nykyään istutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Työpaikoilla työskentely tapahtuu yhä useammin istuen, joko kokopäiväisesti tai osana työtä, ja työhön kuuluu vahvasti näyttöpäätteellä työskentely. Koska istuma- ja näyttöpäätetyö on usein sidottuna yhteen työpisteeseen, edellyttää se pitkiä istumisaikoja ja pitkäaikaista paikallaan oloa. Tästä johtuen useat istuma- ja näyttöpäätetyötä tekevät kärsivät muun muassa niska-hartiaseudun ja selän pitkäaikaisista kiputiloista. Työn tauottamisella ja taukoliikunnalla on katsottu olevan ehkäisevää ja vähentävää vaikutusta kiputiloihin.

Lisäksi istumista tauottamalla voidaan vaikuttaa positiivisesti vireystilaan ja tarkkaavaisuuteen.

Aktiivisuus ja istumisen vähentäminen ovat jokaisen henkilökohtainen valinta. Istumisesta poikkeaminen vaatii joissain tilanteissa rohkeutta ja rajojen rikkomista. Monet ympäristöt on suunniteltu istumiseen, vaikka istuminen on keholle outo ja sopimaton asento. Yhteiskunnan haasteena on rikkoa organisaatioissa vallitseva istumista suosiva toimintakulttuuri, ja siksi olisi suunniteltava ja rakennettava fyysiseen aktiivisuuteen kannustavia ympäristöjä.
Istumisen tauottamiselle työpäivän aikana ei ole Suomessa luotu tarkkoja aikamääreitä. STM:n suosituksessa on kuitenkin neuvottu työyhteisöjä miettimään työskentelytapojaan niin, että pitkään istumista voitaisiin lyhentää ja tauottaa. (STM 2015, 26–28.)

Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisemissa istumisen vähentämisen suosituksissa on mainittu runsaalla ja yhtäjaksoisella istumisella olevan vaikutuksia myös muun muassa depressioon, aineenvaihduntasairauksiin kuten 2 tyypin diabetekseen, sydän-ja verenkiertoelimistön sairauksiin, hengityselimistön sairauksiin sekä syöpäsairauksiin (Pesola 2015, 9; STM 2015, 16).
Istumisesta aiheutuvaa rasitusta vähennetään parhaiten, kun vältetään pitkiä istumisaikoja, koska säännöllisellä vapaa-ajan liikunnalla ei ole katsottu olevan vaikutusta istumisen aiheuttamien terveyshaittojen syntyyn (Cedercrautz & Hanhinen 2005, 25; STM 2015; 26). Kun ihminen istuu alas, suurten lihasten aktiivisuus loppuu. Istumatyön liikkumattomuus aiheuttaa lihasväsymystä, kun lihasten verenkierto heikkenee ja aineenvaihdunta hidastuu. Myös asennon säilyttämiseen tarvittava lihastyö johtaa väsymyksen myötä aineenvaihdunnan muutoksiin. Muutokset saattavat olla haitallisia, vaikka varsinaisia mekaanisia kudosvaurioita ei tapahtuisikaan. Istuessa muun muassa kehon energiankulutus laskee merkittävästi, välilevyt kuormittuvat epätasaisesti seisomiseen verrattuna ja esimerkiksi reisien lihasten verenkierto heikkenee jopa 40 %. Istuessa lihastasapaino järkkyy, kun osa lihaksista on lyhentyneenä ja osa venyneenä, joka voi pitkittyessään johtaa tilanteeseen, jossa lihakset alkavat mukautua epätasapainoisiin pituuksiin. Istuessa monet työtuolit pakottavat lonkkakulman 90 asteeseen, mikä aiheuttaa lonkan koukistajalihaksien lyhentymistä, sekä pakaralihaksiin kohdistuu painetta ja venytystä, mikä edelleen aiheuttaa pakaralihasten heikkenemistä.